Täytyy jälleen kerran todeta, että tämän vuotinen Joutsen Blues oli ehkä yksi parhaimmista marraskuisista bluestapahtumistamme. Joutsen oli ääriään myöten täynnä hyvän musiikin ystäviä sekä muita pikkujoulun juhlijoita. Eikä olleet ihmiset turhaan lähteneet liikkeelle. Erittäin taidokkaat esiintyjät saivat aikaan ihastusta ja iloisia ilmeitä. Oven taakse muodostuneessa jonossa saattoi nähdä hieman vakavampia ilmeitä.
Illan avasi Katri O, nainen, kitara ja loopperi. Katrin laulua on aina ilo kuunnella ja kitarointikin on kehittynyt niiltä ajoilta, kun ensimmäisen kerran Katria kuulin. Loopperin maltillinen ja taidokas käyttö antaa biiseille loistavat taustat. Katrin setti sisälsi omia biisejä.
Steam Engine Trio on Ohkolassa nykyään vaikuttavan blueskitaristi Seppo Mäkisen bändi. Ohjelmisto koostui puoleksi omista kappaleista ja puoleksi harvemmin kuulluista coverbiiseistä, varustettuna omalla näkemyksellä. Taidokkaan kitaroinnin lisäksi kiinnittyi huomio myös tarkasti soittavaan rytmiryhmään, jossa soittivat Affe Forsman rummuissa ja Tapani Varis bassossa.
”Ota meidät, et pety!”, näin sanoi minulle Jukka Anttila, joka tarjosi tapahtumaamme bändiänsä Ice Cream & the Bluesbrewers. Kun kokoonpanoon lisättin jälkikiinnityksenä Robbie Hill, oli lopputulos kyllä täys kymppi. Ei petytty. Samaa mieltä oli varmaan kaikki Joutsenen asiakkaat illan viimeisestä esiintyjästä. Jukka itse lauloi ja soitti huuliharppua. Miestä ei paljon lavalla näkynyt, koska langattoman tekniikan ansiosta mies hoiti hommansa yleisön seasta. Taisi portsari käännyttää jossain vaiheessa miehen ovelta takaisin sisälle. Harvemmin näin päin. Bändi soitti omaa sekä covermatskua. Ja soittikin hyvin. Myös tässä bändissä rytmiryhmä oli maamme parhaimmistoa. Bassossa Masa Vallius ja rummuissa Tatu Pärssinen. Kyllä sai tapahtuman järjestäjäkin taas hyvän mielen onnistuneesta tapahtumasta.
Ei muuta kun kohti uusia seikkailuja. Seuraavaksi varmaan onkin vuorossa 28.3.2020 KGB kaupunkifestari (Kulttuuri Goes Baari).